Yhteistyöblogi, johon sen jäsenet kirjoittavat arvosteluja levyistä, elokuvista ja kirjoista. Kommentteja otetaan vastaan ja onkin suositeltavaa, että niitä tulee.

tiistai 27. marraskuuta 2007

Arttu Takalo - Dark, dark, dark

Tehdään aluksi selväksi, että Arttu Takalo on minulle ennestään tuntematon artisti. En odottanut levyltä mitään. Vakuuttavalla otteella ja instrumentaalisella kappaleella alkava levy tuntuu popilta, mutta sisältää jazzahtavuutta. Levyn kannessa lukenut Marzi Nyman, jonka oma levy (Marzi) oli yllättävän komea kokonaisuus, on selkeästi kuultavissa kitaraa soittamassa.

Levyllä on 80-lukuista äänimaailmaa ja Arttu Takalon vibrafonia(hieman ksylofonia muistuttava soitin). Runsaat jazzahtavat teemat ja erikoisuudet värittävät kokonaisuutta läpi levyn. Lyriikattomuus, tunnelma ja kokonaisuuden eheys tekee levystä täydellisesti talvi-iltaan sopivan levyn. Tätä kuunnellessa tosiaan häviää muut tunteet ja musiikki kuljettaa eteenpäin matkalla läpi koko levyn.

Tämä on juuri sellainen levy, jonka unohtaa vähäksi aikaa, mutta muistaa sen uudelleen ja uudelleen ja varmasti joka kerta nauttii siitä. Monipuolinen rytmiikka ja muuntautuminen sujuvasti. Tango Idiotiquen romanttisen haikeasta tunnelmasa siirtymä Why Can't Summer be Over kappaleen kepeyteen tuntuu todella voimakkaalta. Tunnelmat vaihtuvat jatkuvasti.

Pisteet: 90 / 100