Yhteistyöblogi, johon sen jäsenet kirjoittavat arvosteluja levyistä, elokuvista ja kirjoista. Kommentteja otetaan vastaan ja onkin suositeltavaa, että niitä tulee.

torstai 22. helmikuuta 2007

Michael Ende - Tarina Vailla loppua

(Die Unendliche Geschichte) vuodelta 1979, Otavan julkaisema painos vuodelta 1982, suomentanut Marja Kyrö)

Useimmat meistä ovat nähneet vuonna 1984 tehdyn The Neverending Story elokuvan, mutta kuinka moni meistä edes enää tietää että se pohjautuu saksalaisen fantasia - ja lastenkirjailija Michael Enden fantasiaromaaniin?

Minä en ainakaan tiennyt, mutta heti asian minulle selvittyä joudutin itseni kirjastoon. Kirjan löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin luulin, ja jouduin laittamaan sen varaukseen. Seuraavana päivänä se onneksi oli jo löytynyt kirjaston varaston syövereistä. Kirjassa oli ihan jo ulkomuodon puolesta jotain mikä kiinnitti huomioni positiivisessa hengessä; sen tekstit on painettu kahdella eri värillä; punaisella ja vihreällä, riippuen siitä kerrotaanko Bastianin maailmasta vai Tarina Vailla loppua kirjan tapahtumista.
En tiedä onko uudemmissa kirjan painoksissa käytetty samaa tehokeinoa, mutta minusta se ainakin oli aika hauskaa. Tekstin lomaan on sommiteltu myös väriin sopiva hauska puna/vihreä kuvitus jonka on tehnyt Roswitha Quadflieg.

On sikäli sääli että näinkin legendaarisesta kirjasta ei ollut kirjastossa tuoreempaa painosta tarjolla kuin tämä vuoden 1982 painos. Kahdesta tarkistamastani kirjakaupasta sain sen verran selville että tämän vuoden toukokuun paikkeilla pitäisi suomessa ilmestyä uusi painos, mutta
ainakin tällä hetkellä se on ( ainakin näin suomalaisille) mahdotonta löytää kirjakauppojen hyllyiltä.

Kirja alkaa siitä kun Bastian menee pakoon kiusaajiaan kirjakauppaan. Sieltä hän löytää jännittävän näköisen kirjan nimeltään "Tarina vailla loppua". Bastian karkaa koulun ullakolle lukemaan kirjaa, jossa Atréju lähtee etsimään apua Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren tautiin ja samalla myös parantaakseen koko Fantaasian. Pelastaakseen Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren ja Fantaasian on ihmispojan(Bastianin) keksittävä hänelle uusi nimi. Bastian keksii ja niin hän pelastaa Fantaasian tuholta. Tämän jälkeen Ikuisen Lapsuuden Valtiatar antaa Bastianille AURYN amuletin ja antaa tälle loppumattoman määrän toivomuksia. Bastianin toivomukset ovat kuitenkin petollisia ja johdattavat hänet toivomaan kauheuksia, ja lopulta pettämään ystävänsä. Tästä järkyttyneenä Bastian harhailee pitkin Fantasiaa etsien Todellista Tahtoaan, ja matkalla hän onnistuu unohtamaan kaiken oikeasta maailmasta. Vain Atréjun ystävyyden kautta hän löytää ulospääsytien Fantaasiasta, ja Löytämään Todellisen Tahtonsa.

Vaikka maisemakuvauksia ja muita sivukertomuksia löytyy tarinasta paljon, kerronta ei ole kuitenkaan liian rönsyilevää, ja kirjan lukeekin 463 sivun pituudessaan aika nopeasti. Tarjolla on monia mielikuvitusta kutkuttavia elämän muotoja ja paikkoja, kauniita maisemia ja uskomattomia seikkailuja. Kokonaisuutena kirjan alkuosa on loppuosaa intensiivisempi, jollain lailla Bastianin seikkailut Fantaasiassa eivät ole aivan yhtä kiinnostavia kuin Atréjun etsintäretki, ehkä Bastianin loppua kohden lisääntyvän näennäisen kaikkivoipuuden tähden. Myös kirjan loppu ja siinä Bastianin isän osuus tarinan kulkuun on hieman imelää.

Yleisesti ottaen kirjan sanoma on kuitenkin aika pitkälti allekirjoitettavissa oleva; mielikuvitus on häviävä luonnonvara ja ihmisiä pitäisi rohkaista käyttämään sitä.

Pisteet: 65 / 100

Ei kommentteja: